keskiviikko 25. elokuuta 2010

Ammoniakin varaan rakentuva päästötön energiatalous


Tämä ei ole avaruusaihe, mutta arvelen sen silti kiinnostavan lukijoita.

Ammoniakin varaan voisi rakentaa päästöttömän energiatalouden, jonka useimmat osat on todettu käytännössä toimiviksi jo kymmeniä vuosia sitten.

Ammoniakki NH3 on tuttu pahanhajuinen kemikaali, mutta myös mahdollinen polttoaine. Ammoniakin polttoarvo painoyksikköä kohti on vähän alle puolet bensiinistä ja sitä käytettiin Belgiassa toisen maailmansodan aikaan linja-autoissa ja rakettipolttoaineena 1960-luvun X-15 -koekoneessa. Ammoniakin palaessa syntyy typpeä ja vesihöyryä ja sitä voidaan käyttää myös polttokennossa. Huoneenlämpötilassa ammoniakki nesteytyy kahdeksan ilmakehän paineessa ja 50 asteen helteessä ammoniakkinesteen höyrynpaine nousee 20 ilmakehään. Ammoniakki on typpilannoitteiden raaka-aine ja sitä tuotetaan noin sadasosa fossiilisten polttoaineiden volyymistä.

Ammoniakissa kolme vetyä on liittynyt typpiatomiin. Lähde: Wikipedia


Ammoniakkia tuotetaan vedystä ja ilmasta Haber-Bosch -prosessilla. Vety voidaan tuottaa joko maakaasusta jolloin syntyy hiilidioksidipäästöjä tai puhtaasti hajottamalla vettä vedyksi ja hapeksi. Puhdas menetelmä vaatii energiaa ja sitä käytettiin aikoinaan Norjassa vesivoimalan vieressä sijainneessa tehtaassa, joka tuotti suurimman osan Euroopan ammoniakista. Tällä hetkellä ammoniakkia tuotetaan pääasiassa maakaasusta.
 
Haber–Bosch-menetelmä: 1. höyryreformointi, 2. ilman lisäys, 3. CO:n hapetus, 4. CO2 poisto, 5. ammoniakkisynteesi, 6. ammoniakin nesteytys. Lähde: Wikipedia
Tuottamalla ammoniakkia puhtaasti vedestä, ilmasta ja energiasta sen varaan voisi rakentaa päästöttömän energiatalouden. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa tai Saharassa sijaitsevassa aurinkovoimalassa tuotettaisiin sähköä, jolla hajotettaisiin vettä vedyksi ja hapeksi. Vety ja ilma muutettaisiin ammoniakiksi Haber-Bosch -reaktorissa. Ammoniakki kuljetettaisiin tankkilaivalla tai putkea pitkin asiakkaille liikenne- ja lämmityspolttoaineeksi. Maat ylläpitäisivät omia ammoniakin varmuusvarastojaan kuten ne nykyisin varastoivat öljyä. Ammoniakin tuotantoon voi tietysti käyttää muutakin kuin aurinkosähköä, eikä sähkönsaannin tarvitse olla jatkuvaa koska ammoniakkia voi tuottaa varastoon aina kun halpaa sähköä on saatavilla.

Ajatus on samanlainen kuin niinkutsutussa vetytaloudessa, paitsi että energian kantaja-aineena on vedyn sijasta ammoniakki, jota on helpompi säilöä. Nestemäisen ammoniakin energiatiheys tilavuusyksikköä kohti on puolitoistakertainen nestevetyyn verrattuna. Käytännössä vetyä ei kuitenkaan yleensä säilötä kantorakettityyliin nesteenä 20 kelvinin lämpötilassa, vaan normaalilämpöisenä kaasuna 350-700 ilmakehän paineessa, jolloin ammoniakin energiatiheys on 2-4 kertaa parempi. Vedyn käsittely on hankalaa, koska pienet vetymolekyylit karkaavat herkästi tiivisteiden raoista, diffundoituvat monien materiaalien läpi ja voivat haurastuttaa metalleja. Korkeapaineinen vetykaasutankki on painava ja kallis. Tankin seinämien massa on verrannollinen sisällön paine-energiaan, ja vetytankin paine-energia (paine kertaa tilavuus) on kymmeniä kertoja suurempi kuin saman energian sisältävällä ammoniakkisäiliöllä.

Ammoniakki on myrkyllinen aine, toisaalta vety on räjähdysherkkää pieninäkin pitoisuuksina sekoittuessaan ilman kanssa. Ihmisen aistit eivät havaitse vetyvuotoa, kun taas ammoniakkivuodon huomaa heti hajusta. Ammoniakkia osataan käsitellä turvallisesti ja sitä kuljetetaan koko ajan suuria määriä mm. rautateillä.

Ammoniakki maksaa noin 0.4 €/kg. Erilaiset polttoarvot huomioon ottaen ammoniakkiautoilu olisi Suomessa tällä hetkellä noin tuplasti halvempaa kuin bensiiniautoilu. Tämänhetkisestä tuotantotavasta johtuen ammoniakin hinta seuraa raaka-aineena käytetyn maakaasun hintaa, itse Haber-Bosch -tuotantoprosessin osuus on melko pieni. Ammoniakki on siis taloudellinen energian kantaja-aine. Jos ammoniakki tuotettaisiin päästöttömästi aurinkoenergialla, sen hinta asettuisi tasolle joka olisi vain vähän korkeampi kuin aurinkoenergian nettohinta. Aurinkoenergian tuotantoon paikalla jossa sää on usein selkeä ei välttämättä tarvita laajoja ja kalliita aurinkokennostoja, vaan voidaan käyttää myös säteilyn kohdistamista kääntyvillä polttopeileillä pienelle alueelle.

Ensimmäinen kaupallinen aurinkotorni Solucar PS10 Espanjassa. Lähde: Wikipedia
Ammoniakkitaloudessa NH3 siirtää aurinkoenergian ajassa ja paikassa ja muuttuu tehtävän täytettyään takaisin lähtöaineikseen vedeksi ja ilmaksi. Koska ammoniakki ei sisällä hiiltä, ketju on elollisesta luonnosta riippumaton eikä häiritse sitä.

Vaikka ammoniakkitalouden periaate on vanha ja tunnettu, jostain syystä asia tuntuu painuneen unohduksiin eikä sitä tietääkseni juuri tutkita ainakaan Suomessa. Olipa syy tähän mikä tahansa, yhtäältä riippuvuus kalliiksi käyvistä fossiilisista polttoaineista sekä toisaalta havahtuminen biopolttoaineiden ja ilmastonmuutoksen ekologisiin ja inhimillisiin haittavaikutuksiin ovat tosiasioita, joiden valossa ammoniakin käyttöä energian siirtoaineena ei kannattaisi jättää pois laskuista ainakaan ilman huolellista tutkimista.

Pekka Janhunen

Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksella työskentelevä fyysikko, avaruustutkija ja sähköpurjeena tunnetun aurinkotuuleen perustuvan avaruusalusten propulsiomenetelmän keksijä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti